Jossakin näillä main matkaa alkoi kuljettajien keskuudesssa esiintyä myös poikkeavia näkemyksiä painavalle pyörälle tai 16 000 kilometriä ajetulle takarenkaalle järkevästä reitinvalinnasta. Allroad Tour ja Lapin tiet ovat täynnä mahdollisuuksia ja ennalta suunniteltu reitti oli vain yksi niistä. Reittiä laadittaessa oli huomioitu, että kaikki eivät haluaisi pahimmista paikoista edes yrittää ja jos meno alkoi tuntua epämiellyttävältä, läheltä löytyi aina kiertotie. Täydellinen reittikartta GPS-reittipisteineen ja leiripaikkoineen oli jaettu kaikille eikä mikään estänyt kokoamasta omaa ryhmää ja etsimästä toista reittiä huonoilta näyttävien osuuksien ohi. Tätä mahdollisuutta ei ehkä sittenkään korostettu tarpeeksi ja Allroad Tour tiimi lupaa ottaa tästä opikseen. Väsyneenä väkisin ajaminen ei ollut eikä tule koskaan olemaan Allroad Tourin tavoitteita eikä tarkoitus varmasti ole ajattaa ketään liejussa vasten tahtoaan. Viidakon lain mukaan tätä vain ei voi kukaan tietää, ellei kuski itse saa asiaa päätettyä ja selvästi ilmoita haluistaan. Tiettävästi ainakin kolmehenkinen ruotsalaisryhmä osasi matkalla hyödyntää myös omia näkemyksiään ja teki osan matkaa itselle sopivaan tahtiin itseä miellyttävillä teillä. Tätä parempaa tapaa ei olekaan.

Pomokairasta selvittiin ilman miestappioita. Läheltä kyllä piti, sillä ainakin eräs DR750 kuljettaja muotoili ajokkiaan huolellisesti molemmilta kyljiltä kaatuessaan nopeavauhtisella hiekkatiellä. Ehkä muistutus siitä, etteivät fysiikan lait olleet kadonneet, vaikka luottamus omiin ajotaitoihin olikin kasvanut ja sen myötä vauhti helposti lisääntyi. Seuraavana yönä taisi lonkkaa ja kyynärpäätä hiukan kivistää, vai mitä Ismo?

Porttipahta on valtava kylmävesivarasto ja tekojärveä lähestyttäessä huomasi, kuinka ilma viileni. Vuotson kyläkaupalla tankattiin ja pidettiin kunnon ajotauko. Kuinka totaalisen tylsää olikaan ajaa parikymmentä kilometriä asfaltilla! Alettiin lähestyä Saariselkää, josta suoraan länteen sijaitsee Kutturan kylä (saameksiGuhtur). Matkaa Uusijoen kämpälle olisi vielä 113 kilometriä reittisuunnitelmaa noudattaen. Päällystettyä Nordkapiin asti vievää ja 100 km/h rajoitettua pikatietä pitkin matka olisi ollut noin 70 kilometriä. Me emme olleet menossa Nordkapiin vaan Kutturan tielle! Taas paineltiin reitin sellaiselle osuudelle, josta läpipääsyä ei oltu voitu etukäteen varmistaa. Tässä suhteessa olemme nyt viisaampia, koska se oli ajokelpoinen, miten tuon itse kukin sitten haluaa ymmärtää. Seuraavan maamerkin Saariselän houkutukset hotelleineen ja yökerhoineen käväisivät jo ainakin kirjoittajalla mielessä (sanotaanhan myös, että Saariselkään loppuvat kuuset, silakat ja neitsyet), mutta tyydyimme sittenkin vain kahvikupilliseen kaupan terassilla.

GPS-reittipiste 185 armahti lopulta kääntymään asfalttitieltä oikealle ja Jäämerentien ankeus oli pois pyyhittyä: etupyörä syleili pehmeää hiekkaa, syviä maastoauton uria ja teräväreunaisia kivenmurikoita. Seuraavaksi huomasimme saapuneemme joelle, jossa siltaa ei kai koskaan ollut ollutkaan. Ja mikä parasta, ensimmäisen noin viisimetrisen uoman jälkeen olimme pienellä saarella edessä vuolaasti virtaava kymmenen metriä leveä toinen kivipohjainen uoma. Huumorintajuinen GPS-reitittäjämme oli antanut tälle reittipisteelle nimen “Small River“. Ei ollut mitään asiaa yrittää ajamalla yli. Ylitystekniikka oli seuraavanlainen: kuljettaja pyöränsä viereen taluttamaan ja pitämään pyörää pystyssä ja neljä miestä kiinni kaatumarautoihin, etuputkiin tai mihin vain pyörään. Vettä oli lähes polven korkeudelle ja virtaus voimakas, mutta kaikki partion pyörät saatiin miesvoimin haavereitta yli. Parin kilometrin päässä odotti Uusijoen kämppä, jossa tulisimme viettämään seuraavat kolme yötä.

Päivät kuluivat Uusijoella nopeasti. Pyöräryhmiä näkyi lähtevän kuka minnekin, Kutturaan, Ivaloon, Inariin, Raja-Jooseppiin. Joku tuskaili loppuunkuluneita takapyörän laakereitaan ja päätti lopulta tilata uudet matkahuollon kyydillä Helsingistä. Joku toinen taas pähkäili kaasuttimensa katkenneen neulan kanssa ja toisaalla paikattiin katkennutta etulokasuojaa. Ketjujen, rattaiden ja jarrupalojen nopeaa kulumista päiviteltiin ja vaihdettiin uusia tilalle huoltopaketista. Tiimin huoltoryhmällä riitti toimintaa ruuvi-, työkalu- ja voiteluainetoiveita täyttäessä. Kämpästä kuului kuorsaus keskellä päivää ja rantasaunalla israelilaiset ottivat haasteita vastaan löylykilpailuissa ja +4 asteisessa joessa uimisessa...