GPS-suunnistus - Hienostunut tapa eksyä?
Kun reitillä on pituutta 1600 kilometriä kattaen pienimmätkin
metsäautotiet pelastaa etukäteen tehty reittisuunnittelu monelta
murheelta. Matkamme oli jaettu viiteentoista, reitin kiemuraisuuden mukaan
muutamasta kymmenestä sataan kilometriin pituiseen osareittiin ja
kaikki nämä vielä pureskeltu 10-50 reittipisteeseen eli
"way pointiin". Kaikilla Allroad Tourin partionjohtajilla oli GPS-laite
käytössään ja myös muut halukkaat saivat ladata
valmiit reitin omiin laitteisiinsa. Paperikartat, joihin reittipisteet
oli merkitty sekä erillinen reittipisteluettelo jaettiin kaikille
osallistujille. Pelkän tarkan kartankin avullakin suunnistus olisi
toki mahdollista, mutta GPS nopeuttaa etenemistä huomattavasti, koska
kartan lukeminen ja pysähtyminen sitä varten ei ole tarpeellista
joka risteyksessä. Pyörän tankoon asennetusta GPS:stä
näkee aina etäisyyden ja suunnan seuraavaan reittipisteeseen.
Laite varoittaa lähestyvästä pisteestä esimerkiksi
300 metriä sitä ennen ja vaihtaa siihen saavuttaessa automaattisesti
seuraavaan.
Mitään idioottivarmaa ei matkaaminen näinkään
ole. Lähellä toisiaan sijaitsevat tienpäät ja karttaan
merkitsemättömät urat johtavat oudoissa maisemissa helposti
harhaan. Tällöinkin GPS:n näyttöä tarkkailemalla
huomaa erehdyksen nopeasti, koska seuraava reittipiste ei lähestykään
oikeasta suunnasta. Pienellä harjoittelulla käytön oppii
nopeasti ja kun mukana on vielä reittilista ja reittipisteluettelo
välimatkoineen, vaatii eksyminen joko GPS:n hajoamisen tai sen paristojen
loppumisen. Ellei paikantimeen ole virittänyt virransyöttöä
pyörän sähköistä, kannattaa mukaan varata muutama
sarja varaparistoja. Kylmässä laite voi kuluttaa paristonsa loppuun
muutamassa tunnissa.
Allroad Tour 2000 Guhtur
|