GPS-suunnistus - Hienostunut tapa eksyä?

Kun reitillä on pituutta 1600 kilometriä kattaen pienimmätkin metsäautotiet pelastaa etukäteen tehty reittisuunnittelu monelta murheelta. Matkamme oli jaettu viiteentoista, reitin kiemuraisuuden mukaan muutamasta kymmenestä sataan kilometriin pituiseen osareittiin ja kaikki nämä vielä pureskeltu 10-50 reittipisteeseen eli "way pointiin". Kaikilla Allroad Tourin partionjohtajilla oli GPS-laite käytössään ja myös muut halukkaat saivat ladata valmiit reitin omiin laitteisiinsa. Paperikartat, joihin reittipisteet oli merkitty sekä erillinen reittipisteluettelo jaettiin kaikille osallistujille. Pelkän tarkan kartankin avullakin suunnistus olisi toki mahdollista, mutta GPS nopeuttaa etenemistä huomattavasti, koska kartan lukeminen ja pysähtyminen sitä varten ei ole tarpeellista joka risteyksessä. Pyörän tankoon asennetusta GPS:stä näkee aina etäisyyden ja suunnan seuraavaan reittipisteeseen. Laite varoittaa lähestyvästä pisteestä esimerkiksi 300 metriä sitä ennen ja vaihtaa siihen saavuttaessa automaattisesti seuraavaan. 

Mitään idioottivarmaa ei matkaaminen näinkään ole. Lähellä toisiaan sijaitsevat tienpäät ja karttaan merkitsemättömät urat johtavat oudoissa maisemissa helposti harhaan. Tällöinkin GPS:n näyttöä tarkkailemalla huomaa erehdyksen nopeasti, koska seuraava reittipiste ei lähestykään oikeasta suunnasta. Pienellä harjoittelulla käytön oppii nopeasti ja kun mukana on vielä reittilista ja reittipisteluettelo välimatkoineen, vaatii eksyminen joko GPS:n hajoamisen tai sen paristojen loppumisen. Ellei paikantimeen ole virittänyt virransyöttöä pyörän sähköistä, kannattaa mukaan varata muutama sarja varaparistoja. Kylmässä laite voi kuluttaa paristonsa loppuun muutamassa tunnissa. 

 Allroad Tour 2000 Guhtur