Herätys kuudelta, kämpän siivous ja varusteiden pakkaus. Lepäily oli ohitse ja keulat suunnattava kohti Oulankajokea 480 kilometrin reitille. Tämä olisi Allroad Tourin totisin ajopäivä. Koko ryhmä kokoontui vielä Kaunispään huipulle munkkikahville, mutta sankka sumu esti maisemien katselun. Partiot starttasivat sieltä tutussa järjestyksessä liikkeelle ja aluksi reitti noudatteli jo tultua taivalta. Kutturan tieltä poikettiin uudelle uralle Sotajoen-Nälkämaan-lenkille, josta parin sadan metrin yrityksen jälkeen päätettiin kääntyä takaisin. Ensimmäinen läpiajamaton osuus oli tosiasia. Pitkä siirtymä Lapin erämaita halkovalla E75:llä tuntui yhtä tylsältä kuin aikaisemminkin, vähän vaihtelua siihen toi ranskalaisten ja japanilaisten turistibussien ohittelu. Vuotson kaupalla siirrettiin yksi pyöristä huoltoauton kyytiin hajonneine kytkimineen.

Porttipahdan jälkeen otettiin suunta Savukoskelle ja Tanhuaan tuloreittimme itäpuolelle. Kahdesta lepopäivästä huolimatta väsymys alkoi iltapäivällä painaa ja pieniä “nutulleen“ menoja hitaissa paikoissa tapahtui itse kullekin vaikka tiet sinänsä eivät olleetkaan vaikeita. Sallan tienoilla ensimmäisiltä partiolta saatiin sitten viestejä edessä olevasta soistuneesta ja siltoja vailla olevasta Vilmatunturin osuudesta. Myöhään illalla löysimmekin itsemme melkoisesta paikasta: kymmenisen kilometriä pitkältä rämettyneeltä soita halkovalta Vilmatunturin “bulevardilta“. Nyt jos koskaan siunasin Africa Twinini alla olevia nappularenkaita. Laskin varmuuden vuoksi vielä rengaspainetta kilon tietämille. Eipä silti, oli tästä jo joku mennyt sileämmilläkin renkailla läpi.

Ajatusko parin tunnin päässä odottavasta kuumasta saunasta vai tieto siitä, että partioita oli jo mennyt läpi sai terästäytymään ja tarttumaan haasteeseen. Paksuja enduroita työnnettiin, vedettiin ja nostettiin ja läpi mentiin. Vähän vaille keskiyön, puolen tunnin matkan päässä leiristä, puhkesi partion XT600:sesta takarengas. Kolmen tuuman naula, mistä lie siltakannesta irronnut, jökötti vahvasti kumissa. Tarina ei olisi täydellinen ellei ensimmäinen paikkausyritys olisi surkeasti epäonnistunut. Kovan onnen soturin paikatessa rengastaan yöttömässä yössä uudemman kerran, keksi joku kokeilla, kuinka monta sääskeä saisi nitistettyä yhdellä iskulla paikkaajan selästä. Kämmenen alle jäi kerralla kahdeksantoista otusta! Lämpöä säteilevät moottorit ja lauma hikisiä Touristeja sai pikku ystävät totisesti viihtymään luonamme. Leirissä vielä odoteltiin, kun kahden aikaan juhannusaaton puolella saavuimme viimeisenä ryhmänä paikalle. Saimme vielä kuulla, että muillakin oli ollut ohjelmaa. Erään pyörän ketjut olivat irronneet vauhdissa ja repäisseet reiän moottorin kylkeen. Toisen pyörän hinauksessa oli päästy muutama kymmenen kilometriä leiriin ilman että edes vauhti oli hiljentynyt. Toisaalla oli päräytetty isolla boxerilla vauhdilla lepikkoon, tuuria oli ollut rutkasti mukana ja särkyneet osat sai kaupasta. Näihin tarinoihin päättyi yli 17 tuntinen ajopäivämme. Nukkumiseen jäi sinä yönä aikaa kaksi ja puoli tuntia.