Ensimmäisen päivän 137 kilometrin reitille kohti Hossaa lähdettiin ennakkosuunnitelman mukaisesti pienemmissä partioissa alkaen kello 14. Varovaisella alulla haluttiin ottaa tuntumaa soralla ajoon ja suorittaa partioajon "sisäänajo", menetelmästä kun ei ennen tätä matkaa juurikaan ollut kokemuksia. Reitti kulki pitkin Kainuun hyväpintaisia hiekka- ja metsäteitä. Päivän piristykseksi oli Lintumutkaan järjestetty "ek, jossa sai kokeilla omia ja pyöränsä rajoja edellisvuotisella noin kilometrin pituisella metsäkoneen uralla. Myös maanomistaja Hannu Manninen vaimoineen päivysti touhusta kiinnostuneena paikalla. Ilman maanomistajan lupaahan on maastoajo moottorilaitteilla Suomessa kielletty. Haastava ura innosti kymmenkunta yrittäjää kierrokselle. Vain pari kevyemmistä pyöristä ja kokeneimmista kuskeista selvisi läpi omin voimin, painavammilla pyörillä ei yksin yrittäen päästy sataa metriä pitemmälle. Lenkiltä palanneet olivat mainio näky: metsiköstä putkahti suhteellisen puhdas pyörämies rapaisella pyörällä perässään yksi tai useampia umpimutaisia apumiehiä. Maanomistajaa oli kiitetty työntöavusta sudittamalla suoturvetta kauluksesta sisään.

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Metsähallituksen Hossan luontokeskuksen Karhunkainalon leirintäalue, jonne pystytettiin kolme puolijoukkuetelttaa. Ruokailu ja saunominen järjestyivät maksettuina palveluina. Jo tässä vaiheessa alkoi selvitä, että varsinkin viimeisten partioiden leiriin saapuminen venähti helposti seitsemän kahdeksan tienoille ja nukkumaan päästiin vasta puolenyön paikkeilla, kun pyörän ja varusteiden huolto, ruokailun ja saunomiset oli hoidettu.