Tänä vuonna kokeiltu partioissa ajo osoittautui toimivaksi tavaksi saada iso joukko hallitusti läpi reitin. Toisesta vaihtoehdosta voi saada jonkinlaisen käsityksen, jos ajattelee 38 pyörää 100 metrin välimatkoin. Muodostuva 3,7 km pitkä jono voisi pysyä hallinnassa hyvässä säässä äärettömän suurella hyväalustaisella kentällä 100 % varmasti toimivilla pyörillä, mutta käytännön olosuhteissa ei mitenkään. Kuusi- tai seitsemänmiehisiin partioihin oli tiimiläisistä etukäteen nimetty johtajat, jotka ajoivat ensimmäisenä vastaten suunnistuksesta sekä tarvittaessa yhteydenpidosta muiden partioiden johtajiin. Ensimmäisinä päivinä partiot muodostuivat jotenkin "itsestään" ja matkan edetessä niillä oli tapana pysyä lähes samassa kokoonpanossa. Partioiden aamustartti porrastettiin 20-30 minuutin välein ja tapahtumista riippuen peräkkäiset partiot kohtasivat samantien taikka sitten vasta illalla leirissä.

Partiot muodostuivat ehkä tuttujen kavereiden, samanlaisten pyörien tai aamu-unisuuden perusteella, mutta jokainen tuntui nopeasti löytävän niistä oman paikkansa. Parin päivän jälkeen tuntui jo oudolta ajaa jossakin muussa ryhmässä tai vaihtaa paikkaa jonossa, kun tutuksi tullut rekisterikilpi edessä olikin vaihtunut toiseksi tai sivuluisut peileissä muuttuneet eleettömäksi eteenpäin menoksi.
Olipa jono sitten kolmen, seitsemän tai neljänkymmenen pyörän mittainen, on siinä ajaminen samojen perussääntöjen varassa. Tärkein niistä on varmistaa, että perässä tulija näkee joka risteyksessä mihin edeltäjä jatkaa. Jos välimatka pyörien välillä venähtää pitkäksi eikä näköyhteyttä ole, on seuraavaa miestä jäätävä odottamaan kääntymispaikalle ja näin varmistettava, että hän näkee uuden suunnan. Seuraava mies puolestaan on hänen varmistettavanaan. Ryhmän pysymistä yhdessä auttaa myös ahkera vilkuilu taaksepäin. Pusikon takaa vilahtava valo jo kertoo, että mukana tullaan. Jos pitkälläkään suoralla ei takana ketään näy, kannattaa ajaa hetki hiljempaa, jotta kaveri saa kuroa väliä kiinni.

Rengasrikoissa tai kaatumisissa saattaa jono sitten oikeastikin katketa. Näiden varalta on paras pysähtyä heti, kun huomaa, että seuraajaa ei saakaan peileihinsä. Muutamaan minuuttiin ei kannata vielä kääntyä etsimään, mutta jo viidentoista minuutin kuluttua voi olla melko varma, että jotain on tapahtunut ja silloin on syytä lähteä varovasti tulojälkiään takaisin tutkimaan tilannetta. Kirjoitetaanpa sana VAROVASTI vielä uudelleen, koska pyöränsä ylös ojasta saanut Allroad Touristi puhkuu menohaluja ja haluaa ottaa nopeasti jonon kiinni. Jos yhtä innokas etsijä päästelee nyt tätä kaveria mutkassa vastaan voi ongelmia tulla entisestään. Yleensä etsijä tapaa etsittävänsä parin kilometrin päässä pyöränsä sähköjä roplaamasta tai rengasta paikkaamasta yhdessä loppupartion kanssa. Tässä vaiheessa alkavat jo jonon etummaisetkin huomata jotain ja yrittävät soittaa partion perämiehelle, mikäli GSM-verkon alla ollaan. Ilman puhelinyhteyksiä hekin palailevat jonkin ajan kuluttua takaisin päin viivytystä selvittämään ja porukka onkin jälleen koossa.

Partion viimeinen mies on muita heikommassa asemassa, koska hänen etenemistään varmistaa vain edeltävä kuljettaja. Tämäkin on syytä tiedostaa ja toiseksi viimeisen kuljettajan tehtäviin kuuluu tehostettu perässätulijan tarkkailu. Allroad Tourin partioissa peräpitäjiksi halusivat yleensä jo ryhmäajoa edellisillä Toureilla kokeneet tai ajokäytännöstä muuten perillä olevat kuskit. Partioiden johtaminen ja samalla suunnistaminen katsottiin parhaaksi ottaa tiimiläisten vastuulle.